Julkaisimme Pirkko Vartiaisen kanssa alla olevan mielipidekirjoituksen Pohjalaisessa 15.3.2013. Avasimme kirjoituksessa Yhdysvalloissa lanseeratun ”hitaan demokratian” konseptia. Mitä mieltä deliberatiivisen demokratian tutkijat ja kehittäjät ovat hitaasta demokratiasta? Voisiko se toimia yhtenä deliberatiivisen demokratian ”suomennoksena”, vai onko hitausliikkeistä saatu jo tarpeeksi? Onko kyseessä vain sanaleikki, joka ei johda minnekään? Vai voisiko hitaassa demokratiassa olla kuitenkin tietynlaista metaforista voimaa?
Harri Raisio
DDI:n sihteeri
***********************************************************
Pikademokratian aika alkaa piakkoin olla ohi?
Länsimainen tutkimusyhteisö on lanseerannut hitaan demokratian konseptin. Muita hitausliikkeitä edustavat slow food –ilmiö tai Kristiinankaupungin cittaslow-elämäntyyli. Hitaan demokratian ajattelu kritisoi niin sanottua pikademokratiaa. Sillä tarkoitetaan asiantuntijavaltaista päätöksentekoa, jossa ei ole tilaa päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelulle. Siinä kansalaisten rooli on pääasiassa äänestäminen, kun julkinen valta antaa siihen tilaisuuden.
Hitaassa demokratiassa panostetaan paikallisuuteen ja kuntalaisten viisaudesta ammentamiseen. Se ei tarkoita päätöksenteon hitautta. Päinvastoin, hitaaksi kutsuttu demokratia voi nopeuttaa päätöksentekoa, kun kuntalaisten ja päättäjien vuoropuhelu vahvistaa päätösten hyväksyttävyyttä. Samalla poliittinen ristiveto ja pelaaminen voivat jäädä vähemmälle. Näin myös monipuoluejärjestelmissä voi olla helpompaa päästä yhteisymmärrykseen tavoista hoitaa asioista, kun niillä on kuntalaisten laaja tuki.
Siinä missä slow food -ilmiö on lisännyt ymmärrystä lähiruuan tuottamisen merkityksestä, lisää kuntalaisten ja päättäjien vuoropuheluun perustuva päätöksenteko ymmärrystä paikallisyhteisöjen merkityksestä. Tajutaan, että toimiva lähidemokratia vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta ja lisää ihmisten mahdollisuutta toimia yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä.
Hitautta ei tule tulkita päätöksenteon lisääntyneeksi hitaudeksi, vaan päätöksenteon lisääntyneeksi viisaudeksi. Keskeisenä tausta-ajatuksena on, että hitaan demokratian myötä syntyneet päätökset ovat kestävämmällä pohjalla. Tavoitteena on kehitys, jossa ihmisten hyvinvointia siirretään sukupolvelta toiselle.
Tällainen toiminta voi kääntää päälaelleen sen tosiseikan, että nykyisin läntisissä yhteiskunnissa (myös Suomessa) on huono-osaisuudella ja syrjäytymisellä taipumus siirtyä sukupolvesta toiseen.
Mikä on sitten Suomen hitaan demokratian tilanne? Voimme todeta, että meillä on jo nähtävissä viitteitä tällaisesta ajattelusta.
Konkreettisia merkkejä ovat kansalaisraatien ja muiden keskustelevan demokratian mallien toteuttaminen, erityisesti Vaasan seudulla, mutta myös usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Ministeriöt ovat lisänneet merkittävästi kiinnostustaan keskustelevan demokratian soveltamiseen sekä niiden mahdollisuuksien selvittämiseen ja ymmärtämiseen. Merkittävää on myös se, että Suomeenkin on nyt perustettu tutkijoita, kehittäjiä ja muita aiheesta kiinnostuneita yhteen kokoava Deliberatiivisen demokratian instituutti ry.
Vaasan kaupunki on omalta osaltaan kannatellut keskustelevan demokratian edistämistä. On hienoa, että kaupungin virkamiesjohto ja useat luottamushenkilöt ovat ennakkoluulottomasti tarttuneet uusiin demokratian toteuttamistapoihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että uudet kuntalaisten osallistumisen mallit eivät vähennä poliittisten päättäjien päätöksentekovaltaa. Päinvastoin, heidän roolinsa vahvistuu, kun päätösten hyväksyttävyys lisääntyy.
Pirkko Vartiainen
professori
Harri Raisio
tutkijatohtori
Vaasan yliopisto
Lisätietoa hitaasta demokratiasta:
Clark, S. & Teachout, W. (2012). Slow democracy: Rediscovering community, bringing decision making back home. Vermont: Chelsea Green Publishing.
Schlesinger, A. B. (2009).The Death of ”Why?”: The Decline of Questioning and the Future of Democracy. San Francisco: Berrett-Koehler.