Deliberaatio ja deliberatiivinen demokratia ovat yleistyneet termeinä mediassa ja tieteessä viime vuosina. Tämä kehitys on osa laajempaa ‘demokratiasoppaa’, jossa kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon puhutaan mitä erilaisemmilla käsitteillä (Hendriks, 2009). ‘Deliberaatio’ vierasperäisine konsonantteineen ei kuitenkaan istu suomeen kovin hyvin, ja sille on toivottu suomenkielistä vastinetta useissa eri yhteyksissä. Alan ensimmäisenä yhdistystoimijana Suomessa Deliberatiivisen Demokratian Instituutti (DDI) tarttui tähän haasteeseen ja käynnisti syksyllä 2014 käännöskilpailun, jossa etsitään deliberaatiolle suomennosta. Kilpailun tavoitteena on samalla herättää tieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua demokratiakäsityksistä Suomessa.
Deliberatiivisen demokratian periaatteiden mukaisesti osallistujia pyydettiin esittämään käännöstä sekä perusteluja, miksi juuri kyseinen termi toimisi paremmin suomenkielisessä viestinnässä. Blogissa jätettiin yhteensä yhdeksän ehdotusta suomennoksiksi, ja lisäksi DDI:n hallituksen jäsenille toimitettiin ehdotuksia sähköpostilla ja sosiaalisessa mediassa. Näiden ehdotusten pohjalta käy ilmi, että deliberaatioon liitetään – ainakin yhdistyksemme toimintaa seuraavien keskuudessa – usein sellaisia toimintoja kuin dialogi, harkinta, keskustelu, puntarointi, neuvottelu, osallistaminen, perustelu ja vaihtoehtojen tutkiminen. Nämä käsitteet toistuvat myös demokratiateorioiden piirissä kehitetyissä määritelmissä. Deliberatiivinen demokratia on määritelty normatiivisessa politiikan teoriassa mm. argumentteihin perustuvaksi päätöksenteoksi, julkiseksi järjenkäytöksi päätöksen kohteena olevien kansalaisten kesken ja vastavuoroiseksi perusteluksi joka tähtää kollektiiviseen päätöksentekoon (Herne ja Setälä, 2005). Deliberaatiota on luonnehdittu myös dialogiseksi prosessiksi, perustelujen vaihtamiseksi ja ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi. Näyttääkin siltä, että suomalaisilla toimijoilla on hyvin samankaltaisia käsityksiä deliberaation keskeisistä piirteistä kuin tutkimuskirjallisuudessa.
Ehdotukset toimivat kuitenkin myös hyvänä muistutuksena siitä, että deliberatiivisen demokratian käsityksissä on eri painotuksia. Keskustelun ja dialogin itseisarvoa korostetaan yhtäällä, toisaalla perustelujen harkintaa ja keskustelun laatua. Myös deliberaation tavoite vaihtelee, konfliktin ratkaisusta parhaan vaihtoehdon esille ”kaivamiseen”. Julkisuudelle annetaan eri painoarvoja ja merkityksiä. Lopuksi, osallistumisen ja deliberaation suhde on monimutkainen. Kaikki deliberaatio ei ole kansalaisosallistumista, eikä kaikki suora osallistuminen ole deliberaatiota. Näitä painotuseroja olisi hyvä pitää esillä myös demokratiaa ja osallistumista koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa, jotta tiedetään, mistä puhutaan.
Käännöskilpailun toinen vaihe järjestettiin deliberatiivisen demokratian tutkimus- ja kehityspäivien yhteydessä Tampereella 30.10.2014. Osallistujina oli runsas 40 deliberaatiosta kiinnostunutta tutkijaa ja käytännön toimijaa, jotka saivat äänestää yhtä omasta mielestään parasta käännösehdotusta. Eniten ääniä sai puntaroiva demokratia, ja jaetulle toiselle sijalle tulivat julkisen harkinnan demokratia ja keskusteleva demokratia. Tämä postauksen lopussa listataan kolmen kärkiehdotuksen puolesta annettuja perusteluja. Mikä näistä kolmesta olisi Sinun mielestäsi paras käännös? Voit jättää kommenttisi 18.1.2015 mennessä. DDI:n hallitus valitsee suosituskäännöksen blogikeskustelun ja kielenhuollon asiantuntijoiden kommenttien pohjalta helmikuussa 2015.
– Maija Karjalainen, yhdistyksen vpj
***
Puntaroiva demokratia (demokraattinen puntarointi)
“Termi puntaroiva demokratia/ kansanvalta tiivistää deliberaation perusidean tavalla, joka ei ole ylenpalttisen kapulakielinen ja byrokraattinen, ja joka sisältää sopivan ripauksen huumoria. Tämä humoristis-nokkela juonne on tärkeä ennen kaikkea suomalaiseen kulttuuriin sopivuutensa johdosta. Lisäksi P. Ahosen perustelut ehdotukselleen vaikuttivat erityisen päteviltä antiikki-viitteidensä johdosta. Dialogi, harkitseva, keskusteleva, neuvotteleva – nämä ovat kaikki hyviä sanoja, mutta tuskin erityisen myyviä aikana, jolloin demokratia ei sinänsä ole erityisen suuressa huudossa.”
“Puntarointi on napakka ja muualla vähän käytetty termi. Vanhahtavuus on tässä vain eduksi.”
“Suomeksi sointuva.”
“Puntarointi jo sanana on käsillä olevan asian pohdintaa ja vertailua muiden aiheeseen liittyvien ehdotusten välillä. Tällaiset pohdinnat ja vertailut ja loppujen lopuksi valinnan tekeminen vaihtoehdoista tai kaikkien hylkääminen perustellusti on puntaroinnin keskeisin toiminto. Puntaroiva demokratia yhteisöllistää termin ’puntaroida’, millä ei sidota osallistumista päätöksentekovaiheeseen, vaan avataan mahdollisuus osallistua valmisteluihin päätöksentekoa varten (eli vaihtoehtojen luonti ja tutkiminen ja etsiminen).”
“Puntarointi kuvaa hyvin deliberaatioon oleellisesti liittyvää asioiden pohtimista eri näkökulmista. Kiva, suomalainen, sana. Varmaan jatkossa käytän kuitenkin deliberaatiota… T. Kaisa Herne (Puntaroinnin ihanteen mukaan julkinen, ei salainen perustelu)”
“Puntarointi korostaa tosiaankin sitä, että asetetaan asiat monipuolisen keskutelun varassa puntariin, että voidaan todeta mihin ja miten mahdollista edetä. Tämän termin ongelma on se, että voi tuottaa ’teknisen’ mielikuvan ja kuvittelun siitä, että lineaaristen prosessien kautta päästään eteenpäin.”
“Puntarointi viittaa hyvin deliberaation alkuperäiseen merkitykseen eli harkintaan eri vaihtoehtojen välillä. Myös ’de libera’ viittaa puntarointiin. Puntarointi on hieno suomalainen sana ja sopii hyvin myös demokratian-sanan kanssa yhteen.”
“Hieno ja perinteikäs sana.”
Julkisen harkinnan demokratia (julkinen harkinta)
“Äänestän ’julkisen harkinnan demokratiaa’, koska se on ehdokkaista ainoa, johon sisältyy käsite ’julkinen’. Siten deliberaation suomennokseen tulisi tärkeä viittaus julkisen käsitteellisiin merkityksiin, jotka hyvin selvästi vaikuttavat deliberatiivisen demokratiaidean taustalla. ’Julkinen’ merkitsee sekä 1) avointa ja saatavilla, näkyvillä olevaa että 2) kollektiivisia merkityksiä sisältävää, eli se sisältää aina implisiittisen pohdinnan yksilöiden ja yhteisöjen suhteesta ja ihmisen asemasta yhteisössä. Jotta siis ’harkinta’ olisi ’julista’, sen tulisi mielellään havainnollistaa näitä molempia elementtejä. Tämä oli julkisuustutkijan perustelu. Viestinnän tutkijana olisi minusta ihanteellista, että suomennos sisältäisi vielä selkeämmän viittauksen vuorovaikutussuhteisiin asettamiseen. Siksi tuen myös ’dialogi’ -sanan sisältäviä suomennoksia, joskin dialogi on vierasperäinen sana. Julkinen vuoropuhelu?”
“Julkisen harkinnan demokratia tuo muita vaihtoehtoja paremmin esille prosessin avoimuuden. Esim. neuvotteleva, puntaroiva tai tutkiva saatetaan ymmärtää tapahtuvan vain virallisemmissa rakenteissa pienen eliitin kesken.”
“’Julkisen harkinnan demokratia’ on käsitteenä uusi, jonka ympärille voi luoda määrityksiä.”
“Tämä on suomea, vaikka kuulostaakin vähän ’pönäkältä’. Julkinen tuo käännökseen mukaan avoimuuden, harkinta tavoitteellisuuden. Ilmaisulla on selkeä sisältö ja viesti. (Keskusteleva-ilmaisukin on hyvä, mutta se on vähän ’lilluva’). Pienenä sivumietteenä julkinen harkinta -käännökseen sisältyy aavistuksen hallinnollinen sävy – mutta ei paha.”
Keskusteleva demokratia (demokraattinen keskustelu)
“Keskustelevaa demokratiaa on käytetty päivän aikana jo ja kuulostaa luontevalta. Mutta miettikää toki tämä termikin, sillä demokratia sinänsä on jo keskusteleva ainakin teoriassa. Parempi vaihtoehto kuin neuvotteleva kuitenkin mielestäni. Osallistuva demokratia myös on hyvä, mutta tätä vaihtoehtoa ei ollutkaan. Keskusteluun kuuluu kuuntelu, tämä on tärkeä osa deliberatiivista demokratiaa. Kun deliberatiivinen demokratia kattaa myös suoraa demokratiaa, olisiko sittenkin deliberatiivinen demokratia monipolun demokratiaa?”
“Valta-sana ei ole hyvä (viittaa vallankäyttöön). Osallistava huono (joku osallistaa). Samoin dialogi (ei suomenkielen sana). Keskusteleva on paras näistä! On neutraali ja lähtökohtaisesti tasavertainen.”
“Keskusteleva demokratia vakiintumaan päin. Ei sekoitu muihin käsitteisiin ja teorioihin. Kuvaa hyvin, ei tietenkään täydellisesti, deliberaatiota.”
“Keskusteleva demokratia kuvaa hyvin vuoropuhelua ja dialogia. Haasteena on kuinka ’vapauttaa’ kansalaiset keskustelemaan!”
Katso T&K-päivien äänestystulokset täältä.
Lähteet:
Hendriks, C.M. 2009. The Democratic Soup: Mixed Meanings of Political Representation in Governance Networks. Governance 22, s. 689–715.
Herne, K. ja Setälä, M. 2005. Deliberatiivisen demokratian ihanteet ja kokeilut. Politiikka 47:3, s. 175–188.