Kodilla ja koululla on merkitystä sille, kasvaako nuorista aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia vai ei. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, esimerkiksi Zukin et al. (2006), Azevedo & Menezes (2007), Feldman et al. (2007) tai Pasek et al. (2008), että koulujen ja luokkahuoneiden ilmapiirillä ja keskusteluilla yhteiskunnallisista asioista on vaikutusta nuorten kansalais- ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kun opiskelijat saivat harjoitella koulussa keskustelun ja dialogin taitoja ja kun he saavat tietoa osallistumisesta ja vaikuttamisesta, he osallistuivat kansalaisaktiivisuuteen myös koulun ulkopuolella useammin kuin ne nuoret, joilta tällainen opetus ja harjoittelu puuttuivat. He havaitsivat myös, että opiskelijat, jotka osallistuivat luokkahuonekeskusteluihin vapaaehtoisuudesta, tekivät muita todennäköisemmin säännöllistä vapaaehtoistyötä. Tutkimustulokset kertovat myös, että jos nuoret kokevat, että koulu ja muut nuorelle merkittävät yhteisöt ovat tärkeitä heidän ystäviensä elämässä, he todennäköisemmin osallistuvat kansalaistoimintaan myöhemmällä iällä. Samaan vaikutti nuorten mahdollisuus keskustella asioistaan ja ongelmistaan ystävien kanssa.
Jos ja kun kansalaisaktiivisuutta ja yhteiskunnallista kiinnostusta halutaan lisätä, edellä mainitut tutkijat suosittelevat toimenpiteiden suuntaamista räätälöidysti niihin kohderyhmiin, joilla sisäinen motivaatio on kaikkein alhaisin. He kehottavat ryhtymään toimenpiteisiin, joilla rohkaistaan nuoria kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista, lisätään heidän tietämystään yhteiskunnasta, parannetaan heidän osallistumis- ja vaikuttamistaitojaan ja luodaan harjoittelun ja toimimisen paikkoja.
Deliberaatio olisi yksi hyvä tapa ottaa nuoret mukaan oppimaan aktiivisiksi kansalaisiksi ja osallistuviksi vaikuttajiksi koulussa. Deliberatiivisten prosessien avulla he saisivat kokemuksen osallistumisesta ja vaikuttamisesta. Yksikin tällainen hyvä kokemus voi rohkaista kansalaisosallistumiseen ja antaa intoa jalostaa omia vaikuttamisen taitoja.
Koulussa voidaan oppia deliberaation alkeita opetustunneilla ja koulun yhteisistä asioista päätettäessä. Kysymys on siitä, pitävätkö rehtori ja opettajat tätä tärkeänä vai eivät. Suomalaisissa kouluissa on liian vähän tämän tapaista kansalaisuuteen kasvamista, mikä näkyy siinä, että meillä puuttuu kansainvälisten nuorisotutkimusten mukaan nuorilta halua ja motivaatiota osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Tietotaso on riittävä, mutta motivaatio puuttuu.
Suomalaisessa koulussa korostetaan tietoja ja osaamista. Kansalaisaktiivisuuden kannalta olennaisempaa on oikea asenne ja motivaatio. Kun ne ovat kunnossa, tiedot ja taidot voi hankkia. Deliberatiiviset prosessit voisivat koulumiljöössä tuoda tunteen kuulumisesta yhteisöön ja kokemuksen osallistumisesta. Sen pohjalle olisi helppo rakentaa sitten yhteiskuntaopin tiedollinen opetus.
Aaro Harju
DDI:n puheenjohtaja