Deliberaatio ja valtaeliitti

Peter Backa pohtii kiinnostavasti uudessa lähidemokratiajulkaisussa eliittiteoriaa. Hänen ajattelunsa pohjana ovat aihepiirin tunnetut teoreetikot Robert Michels ja C. Wright Mills. Eliittiteoria antaa kiinnostavan heijastuspinnan tarkastella deliberaation mahdollisuuksia valtion- ja kunnallishallinnossa.

Ihmiskunnan historiassa on ollut aina jonkinlaisia eliittejä. Onko tämä ihmisluontoon ja ihmisten ryhmäytymiseen liittyvä, luonnonlain omainen asia? Täysin tasavertaisia ihmisryhmiä ei tunneta. Aina joku tai jotkut johtavat, luovat henkisen ilmapiirin ja määräävät pelisäännöt. Tämä antaa mahdollisuuden eliittien synnylle. Jatka lukemista “Deliberaatio ja valtaeliitti”

Tarvitaan vaikuttavaa lähidemokratiaa

Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 16.8.2013

***

Tarvitaan vaikuttavaa lähidemokratiaa

Apulaiskaupunginjohtaja Heidi Nygren kehui (HS Mielipide 13.8.) Vantaan lähidemokratiamallia, joissa kansalaisille on annettu vaikuttamisen paikkoja ja mahdollisuuksia. Pyrkimys on varmaan Vantaallakin hyvä, mutta todellisuus on kirjoitusta karumpi suomalaisissa kunnissa. Suomalaiset lähidemokratiamallit eivät toimi käytännössä Rovaniemen aluelautakuntia lukuun ottamatta.
Syynä on se, että erilaisilla foorumeilla, aluetoimikunnilla, neuvostoilla ym. ei ole päätös- eikä budjettivaltaa. Ne edustavat leikkidemokratiaa, joka alkaa kyllästyttää koulutettua kansaa. Kansalaisia kuullaan, mutta ei todellisesti kuunnella eikä ymmärretä. Jatka lukemista “Tarvitaan vaikuttavaa lähidemokratiaa”

Puoliviralliset sfäärit ovat deliberatiivisten systeemien nivelkohtia

Deliberatiivisesta demokratiasta nostetaan usein käytännön esimerkiksi kansalaisraati, jossa kansalaiset istuvat alas pohtimaan yhdessä jotakin asiaa. Deliberatiivisuus voidaan kuitenkin mieltää myös laajemmin systeemiksi, jossa yhdessä päätetään yhteisistä asioista. Tällöin ei siis ole kysymys yksittäisestä deliberaatiosta, kertaluontoisesta julkisesta keskustelusta, vaan pysyväisluontoisemmasta verkostosta, jossa keskustellaan sekä osien sisällä että niiden kesken. Eilen julkaistussa kaupunkisuunnittelun uusia tuulia haistelevassa kirjassa ”New Approaches to Urban Planning. Insights from Participatory Communities”  kuvasin Helsingin Herttoniemeen kehittynyttä paikallista yhteishallintaa deliberatiivisena järjestelmänä. Paikallinen yhteishallinta (co-governance) tarkoittaa elinympäristön suunnittelua, käyttöä ja hallintaa paikallisten toimijoiden (asukkaat, virkamiehet, muut toimijat, esim. paikalliset yritykset ja yhdistykset) yhteistyönä.

Jatka lukemista “Puoliviralliset sfäärit ovat deliberatiivisten systeemien nivelkohtia”